Parisuhteen haasteet 

Parisuhde on elämän tärkeimpiä suhteita, johon ladataan paljon odotuksia. Täydellistä kumppania ei kuitenkaan ole olemassakaan, eikä kumppani voi tehdä sinusta kokonaista ihmistä. Parisuhteeseen sisältyy luonnollisena osana kaiken hyvän lisäksi myös epätoivoisia hetkiä, menettämisen pelkoa ja riitaa. Parisuhteessa pitkään kestäneet vaikeudet voivat aiheuttaa psyykkistä stressiä sekä heijastua kielteisesti mielenterveyteen.

Parisuhdepulmien taustalla voi olla esimerkiksi kommunikaation haasteita, arvostuksen puutetta, mustasukkaisuutta tai uskottomuutta. Myös pettymys läheisyyden määrään, kotitöiden jakautumiseen, rahankäyttöön tai lasten kasvatukseen aiheuttavat usein jännitteinä. Tyypillisiä reagointitapoja parisuhteen kriisitilanteissa ovat esimerkiksi toisen halveksunta, kritisoiminen, puolustautuminen tai vetäytyminen. Parisuhteeseen heijastuu väistämättä molempien elämänhistoria sekä aiemmat ihmissuhteet. Asioiden tiedostaminen auttaa usein ymmärtämään itseä ja toista paremmin, sekä etsimään muutosta yhdessä. 

Pariterapiassa kohdataan pari tilanteesta riippumatta kunnioittavasti ja puolueettomasti sekä pyritään rakentamaan turvallinen keskusteluilmapiiri. Tavoitteena on tunnistaa pulmien taustalla usein vaikuttava kielteinen vuorovaikutuskehä, sekä löytää toimivampia  vuorovaikutustapoja. Pariterapiassa voidaan tarkastella parin välistä vuorovaikutusta, suhteen ongelmakohtia sekä molempien tarpeita, toiveita ja epävarmuuksia. Tapaamisilla voidaan tutkia, mitä asioita kumpikin osapuoli kantaa menneisyydestään mukanaan, ja miten se heijastuu omiin reagointi- ja toimintatapoihin parisuhteessa. Työskentelyn punaisena lankana on löytää keinoja, joilla vaikeista tilanteista päästään eteenpäin. 

Työskentelyssä kiinnitetään huomiota parisuhdetta kannatteleviin tekijöihin ja niihin selviytymiskeinoihin, joiden avulla on aiemmin selvitty haastavista tilanteista. Pariterapian keinoin voidaan harjoitella ilmaisemaan omia tuntemuksiaan rakentavasti sekä kuuntelemaan toista ja asettumaan toisen näkökulmaan. Pariterapiassa voidaan opetella tiedostamaan omia ajatusansoja, kuten "ajatusten lukemista", yliyleistämistä sekä katastrofiajattelua. Työskentelyyn voi sisältyä sekä yhteisiä että omia tapaamisia, pariskunnan yksilöllisestä tilanteesta ja toiveista riippuen.

Eron jälkeisen yhteisvanhemmuuden haasteet

Ero on niin vanhemmille, kuin lapsillekin kriisi, josta voi kuitenkin päästä eteenpäin. Erosta aiheutuneet tuntemukset voivat vaikeuttaa vanhempien välistä kommunikointia ja yhteistyötä lapsiin liittyvissä asioissa. Riskinä lasten erokriisistä selviytymiselle voi aiheuttaa esimerkiksi vanhempien tulehtuneet välit, kommunikoinnin pulmat sekä pitkittyneet huoltokiistat. Näissä tilanteissa lapset joutuvat usein vaikeaan asemaan vanhempiensa välikäteen. Vanhempien keskinäinen riitely, kritiikki ja arvostelu toista vanhempaa kohtaan lapsen kuullen sekä kielteinen tunneilmapiiri aiheuttavat kielteisiä seurauksia lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille.  

Lapset voivat oireilla eron jälkeen monin eri tavoin ja ero voi vaikuttaa kielteisesti lapsen itsetuntoon, koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Lapset voivat kantaa syyllisyyttä erosta ja huolta perheen tulevaisuudesta. Olennaista lapsen hyvinvoinnin kannalta on vanhempien kyky eron jälkeiseen yhteistyövanhemmuuteen sekä kummankin vanhemman säilyminen lapsen elämässä.  Lapsi voi sopeutua kahteen erilaiseen kotiin ja sääntöihin, mikäli vanhemmat kunnioittavat toisiaan vanhempina.  

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa kohdataan vanhemmat tilanteesta riippumatta kunnioittavasti ja puolueettomasti sekä pyritään rakentamaan turvallinen keskusteluilmapiiri. Tavoitteena on löytää keinoja, joiden avulla vanhemmat voivat päästä haastavasta tilanteestaan eteenpäin lapsen etu huomioiden. Terapiassa voidaan työstää esimerkiksi vanhempien eron jälkeiseen vuorovaikutukseen, lapsen arjen järjestämiseen sekä lapsen asioista sopimiseen liittyviä teemoja. Lisäksi voidaan käsitellä eron aiheuttamia tuntemuksia vanhemmissa. Työskentelyyn voi sisältyä sekä vanhempien yhteisiä että omia tapaamisia perheen yksilöllisestä tilanteesta ja toiveista riippuen. 

Uusperheen haasteet 

Uusperhe merkitsee parhaimmillaan korjaavaa kokemusta päättyneelle parisuhteelle sekä mahdollisuutta uuteen ja parempaan tulevaisuuteen. Uusperheet kohtaavat kuitenkin usein uusperheille tavanomaisia haasteita, kuten biologisten ja ei-biologisten perheenjäsenten välisiä jännitteitä, perheiden toimintakulttuurien yhdistämisen haasteita, entisten puolisoiden vaikutusvaltaa nykyiseen perheeseen sekä lasten varautunutta suhtautumista uuteen isä- tai äitipuoleen. Vaarana voi olla perheen kahtiajakautuminen ja uusperheen vanhempien etääntyminen toisistaan. Toimivaa uusperhettä ei ole ilman toimivaa kahden aikuisen parisuhdetta.

Uusperhettä perustettaessa, kumpikin vanhempi tuo mukanaan erilaisia kokemuksia ja ajatuksiaan perheistä ja ihmissuhteista. Perheen sisäisiin ja biologisiin suhteisiin tutustuminen vie oman aikansa, ja myös lapsipuolten biologinen vanhempi on usein välillisesti osallisena uusperheen arjessa. Uusperhe käy rakentuessaan läpi eri kehitysvaiheita, ja prosessi saattaa kestää jopa vuosia.

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa tutustutaan uusperheen yksilölliseen tilanteeseen sekä etsitään keinoja haastavista tilanteista ylipääsemiseksi. Terapian tarjoaa alustan tunteista ja tarpeista puhumiselle sekä toisen kuuntelemiselle. Työskentelyn myötä voidaan sopia esimerkiksi uusperheen rajoista ja säännöistä sekä tehdä konkreettisia sopimuksia toimintatavoista liittyen muun muassa lasten kasvatukseen ja ex-puolisoiden kanssa toimimiseen. Terapiassa pyritään vahvistamaan uusperheen vanhempien parisuhdetta ja yhteisvanhemmuutta. Työskentelyyn voi sisältyä sekä vanhempien yhteisiä että omia tapaamisia pariskunnan toiveista riippuen. Myös lapset ovat tervetulleita työskentelyyn, jota varten tarvitaan kummankin huoltajan lupa.